Wien ja Bratislava: kaksi peliä neljä päivää

 

KalPan European Trophyn vieraspelit innosti myös Mustan Verkoston porukkaa omatoimimatkailuun keski-Eurooppan. Porukka koostui eri-ikäisistä henkilöistä, jotka olivat tavalla tai toisella hommaanneet omat majoitukset ja lennot, mutta hallilla sävel oli tuttu ja yhteinen. Porukka missä itse olin, oli nelihenkinen. Lyhyt raportti tämän porukan otteista ja näkökulma meidän poppoon silmin..

Keskiviikkona laskeuduttiin Wieniin, missä 4 -tähden Hiltonimme sijaitsi Tonavan rannalla. Heti ensimmäisenä iltana lähdimme tutustumaan kaupungin vilinään ja vähän suunnittelemaan seuraavan päivän reissua kohti Slovakiaa.

Alunperin meidän piti matkustaa kantosiipialuksella Tonavaa pitkin Bratislavaan, mutta pikaisen aamun äänestyksen jälkeen päädyttiin junaan. Matka taittuikin mukavasti Slovakian puolelle alle tunnissa 14 eurolla (edestakaiset liput), joten aikaa jäi pienelle kaupunkikierroksellekin. Säät olivat kohdillaan ja päivän kulttuuriannin jälkeen löysimme itsemme Slovan Bratislavan kotiluolasta, jossa tunnelma oli käsin kosketeltavaa.



Asetuimme tutusti ja turvallisesti vastustajan kannattajien vastakatsomoon (liput 5e). Halli oli uskomattoman hieno ja kaikinpuolin hyvin toimiva kokonaisuus, käytävillä tilaa, palvelut halpoja (olut 0,5 l 1,5e) , ihmiset ystävällisiä..

Paikallisten kannattajien kanssa myös iskettiin juttua, kukaan ei kuitenkaan tunnustanut kuuluvansa viralliseen kannattajaporukkaan. Peleissä yleensä portsareina toimivat kaksi herrasmiestä kertoivat hieman omia taustojaan, ja vahvistivat tunnelman olevan vielä luokkaa parempi runkosarjaotteluissa.

Itse kaukalossa hallinnasta huolimatta tulos jäi heikoksi ja päälimmäisenä mieleen jäi lukuisten huippupaikkojen tuhlailu. Rankkarikisa kruunasi tämän ja matkaan tarttui vain yksi piste. Ottelun jälkeen yksi Slovanin kannattajista sai kuin saikin vaihdettua Rissasen paidan oman seuransa väreihin ja tunnelma oli iloinen. Yksi Slovanin kannattajista myös hoiti taksikyytimme takaisin asemalle, ja neuvotteli vielä kannattajahinnan matkalle. Kuskihan oli siis myös Slovanin miehiä. Viisi euroa yötaksista, not bad.

Wienin yöelämä ei torstaina mitään tarjonnut hotellimme läheisyydessä, sitkeästä etsinnästä huolimatta. Näin päädyimme hotellille lepäämään ja valmistautumaan viikonlopun koitoksia varten. Luvassa oli huvipuistoreissu ja tottakai KalPan ottelu Vienna Capitalsia vastaan.

Perjantaipäivän vietimme Wienin kuuluisassa Prater-huvipuistossa seurueemme pappaosastokin innostui aivan uudella innolla hurvittelemaan nuorempiensa mukana. Tätä ennen maisteltiin myös paikallisen leipomokulttuurin helmiä, mm. omenatorttua ja sacherkakkua. Illan lähestyessä nuoremman kaartin edustajilla alkoi jalka vipattamaan yön suuntaan ja paikallisten suosima uima-allasyökerho sattuikin olemaan illanviettopaikka tuolloin.


Lauantai-aamun ohjelmassa oli jälleen kaupungilla kiertelyä. Kiersimme ratikalla kaikki merkittävimmät rakennukset Wienin keskustassa aina raatihuoneesta oopperataloihin ne kun sattuvat olemaan saman tien varrella. Keskustan vilkkailta kaduilta löytyi monta monituista katutaiteilijaa ja erittäin taitavan spray-maalarin löydettyämme otimmekin silmäähivelevät työt matkamuistoksi – keltamustin värein sävytettynä tietenkin.

Siirryimme hallille hyvissä ajoin ennen peliä, aivan niin kuin keski-Eurooppalaiseen tyyliin kuuluukin. Siellä tapasimme jälleen keltamustat kannattajatoverimme. Peliä ennen nautimme paikallisia oluita ja tottakai myös Wiiniä tuli juotua Wienissä aivan kuten Samuli Edelmann toteaa laulussaan.


Sisääntulo Wienin malliin

Albert Schûts Eishalle oli juuri uusittu vetämään 7000 katsojaa sisuksiinsa, ja myöskin tässä hallissa tilat olivat hulppeat verrattuna kotoiseen Niiralan Monttuun. Myöskin joukkueen sisääntulo oli näyttävä: pyrot loihtimaan tulenlieskoja sekä kuuluttajan sanoessa pelaajan etunimen, koko halli huusi sukunimen. Itse ottelu ratkesi ensimmäisessä erässä joten sen jälkeen lähdimme tekemään ystäviä paikallisista kannattajista.

Taiston laannuttua olikin edessä viimeinen ilta ja päätimme suunnata Tonavan rannalle underground-tyyliseen baariin josta ei menoa puuttunut. Osa porukasta lähti sunnuntaiaamuna aikaisin, loput jäivät vielä hotellille toipumaan kotimatkaa varten.

Kokonaisuutena erittäin hieno reissu sekä kelien että jäähallikokemusten perusteella. Kannattajakulttuuria näyttäisi olevan hyvä käydä hakemassa noilta seuduilta enemmänkin. Keltamustien kannattajien määrä tällä reissulla oli hyvä, jopa 30 henkeä parhaimmillaan.

 

Kiitos kaikille mukanaolleille!